Laura Andersson

Oransseja tulppaaneita iltapäiväauringossa.

Hyvää naistenpäivää ja aurinkoista sunnuntaita! Tsemppiä tulevaan viikkoon, mitä se sitten tuokaan tullessaan 💪🏼

Samoin! Isoja teemoja, joita kirjoittaja käsitteli taidolla ja herkkyydellä.

Sinisävyisessä kirjan kannessa oranssilla teoksen nimi ”Isäni appelsiininkukkien maasta”.

Irene Zidanin ”Isäni appelsiininkukkien maasta” kertoo isän ja tyttären suhteesta, mutta myös ulkopuolisuuden tunteesta ja kompleksisesta Lähi-idän tilanteesta. Gaza, Israel ja Palestiina vahvasti läsnä, vaikka suuri osa kerronnasta sijoittuukin Suomeen. Tästä huokui henkilökohtainen tunnelataus. 📚

Jopas oli Oittaalla hiihtojengiä! Keli oli hieno ja ladut ok, joten en ihmettele ruuhkaa. Ja hyvin kaikki mahtuivat menemään omalla tyylillä ja tahdilla 👍🏼 #hiihto #pertsa #espoo

Kirjan kannessa teksti ”Aavemies” ja kolme punaista ruusua lankkujen päällä.

Olen lukenut Helen Fieldsin Connie Woolwine -sarjaa nurinkurisessa järjestyksessä, mutta nämä ovat sen verran itsenäisiä teoksia, että ei ole haitannut. ”Aavemies” on yhtä karmiva kuin muutkin Fieldsin kirjat. #kirjataivas

Kirjan kannessa isoilla tikkukirjaimilla teksti ”Särmikäs Sally Diamond Liz Nugent” ja kuva naisen keskikehosta, valkoiset kaulukset ja musta vaate.

Olipa omaperäinen kirja! Liz Nugentin ”Särmikäs Sally Diamond” alkaa tarinana hieman kulmikkaasti kommunikoivasta naisesta. Sosiaalisen kömpelyydet kuvaukset naurattivat. Mutta sitten juoni kääntyy synkemmäksi eikä enää naurata. Menneisyydestä paljastuu karmivia juttuja ja niiden selvittely alkaa. 📚

Luin jostain että Follett itse oli suositellut että tämä kannattaa lukea ennen kuin lähtee Taivaan pilareihin. Tämä toki kirjoitettu trilogian jälkeen. Varmaan kummassakin järjestyksessä puolensa.

Kannustan! Mä löysin Follettit vasta viime vuonna ja olen tosi innostunut. En ihmettele miksi on niin suosittu. Neulansilmä oli tiukka jännäri, Vuosisatatrilogia todella kiehtovaa uppoamista maailmanhistorian merkkitapahtumiin ja tämä nyt luettu kannustaa jatkamaan varsinaisen trilogian ääreen.

Vihreäkantinen kirja jossa vanhanaikaisilla kirjaimilla teksti ”Ken Follett Tuli ilta ja tuli aamu”. Vieressä hopeanvärinen norsufiguuri.

Ken Follettin ”Tuli ilta ja tuli aamu” on kirjoitettu trilogiaa pohjustamaan. (Luen pian ”Taivaan pilarit”.) Kirja sijoittuu noin vuoteen 1000, Englantiin ja Ranskaan. Follettin tapa kirjoittaa historiallista kertomusta on vetävä ja koukuttava, on ihanaa uppoutua toisenlaiseen maailmaan. 📚

Vihreä kirjan kansi, kuvassa oranssi perhonen nurin päin käännetyn juomalasin alla.

Yllätyksellinen juoni, jännitystä paljon, hykerryttäviä poliisihahmoja – tykkään Helen Fieldsin kirjoista. Todettakoon kuitenkin että ne eivät ole mitään lempeitä tekstejä vaan paikoitellen raakoja. Ville Tiihonen luki ”Tarkkailijan” äänikirjaksi. Hänen äänensä sopii mielestäni hyvin dekkareihin. 📚

Harmaa sumuinen maisema, latu kuvan keskellä.

Työviikon päätteeksi puolitoista tuntia pertsaa sumuisessa tihkusateisessa säässä. Just hyvä! Kivaa viikonloppua kaikille 🤗

Punasävyinen kirja harmaan kuviollisen kankaan päällä. Kirjan kannessa naisen kasvot ja kullanvärinen teksti ”Sylvia”.

Minna Rytisalon ”Sylvia” tuntui aluksi hajanaiselta, mutta kirjailija heitti sopivasti koukkuja lukijalle & kiinnostus kasvoi. Sylvia on todellinen henkilö, mutta teos on pitkälti fiktiota. Ihan onnistunut kertomus levottomasta naisesta, jota totuus tai valtioiden rajat eivät pidättele. #kirjataivas

Sukset ladulla.

Tänään on kuulemma kansallinen hiihtopäivä. Sehän sopii. Ensin hiihdin pari tuntia ja sitten katselin hiihtoa telkkarista. On se Klæbo hurja menijä 👏🏼

Lasiprinssi-kirjan kannessa lasipurkki, jonka sisällä sammakko.

Anders de la Motten ”Lasiprinssin” juonessa riitti kierroksia ja tarina oli vähän liian erikoinen, mutta kuuntelin sujuvasti loppuun – tämä on viihdettä eikä realismia. Päähenkilöt tuttuja jo sarjan edellisestä osasta (”Keräilijä”) ja niihin on kyllä rakennettu mielenkiintoa. #kirjataivas

Polku lumisessa metsässä.

Kaunis talvipäivä tänäänkin! Metsän ja luonnossa liikkumisen hyvää tekevät vaikutukset tuntuvat selvästi – onnea on, että työpäivän lomaan mahtui ulkoilua.

Kirjahyllyssä esillä Suojeluenkeli-teos, sen vieressä Westö ja Carpelan ja toisella puolella Janssonin Muumikirja. Saana Nilsson hymyilee kirjan kannessa.

Pitkään Suojelupoliisissa työskennellyt Saana Nilsson kirjoitti kirjan työvuosistaan. "Suojeluenkeli" kertoo Supon muuttuvasta roolista yhteiskunnassa mutta myös Nilssonin urasta ja työuupumuksesta. Hän kirjoittaa suoraan, selkeästi ja itseään säästämättä. Lukija vuoroin oppii uutta ja herkistyy. 📚

Punakantisessa kirjassa kullanvärinen teksti. Kirja lepää mustavalkoisen pussilakanan päällä.

Dan Brownin ”Salaisuuksien salaisuus” kulkee sujuvasti, mielessään voi kuvitella tämän elokuvana (Da Vinci -koodi tulee tietysti heti mieleen). Rooman sijasta ollaan Prahassa. Kaikenlaista knoppitietoa on valtavasti ja juonessa on yliampuvuutta, mutta olkoon – viihdyttävää lukemista. #kirjataivas

Kirjan kannessa kuva uima-altaasta, jota reunustaa tiheä kasvillisuus. Altaan päädyssä aurinkovarjo ja -tuolit.

Tykkään Clare Mackintoshin kerronnasta ja hahmoista, joita hän on tähän sarjaan luonut. Kolmososa ”Valheiden virrat” etenee hyvin, sujuva dekkari. #kirjataivas

Merenrantakaislikko kuvan vasemmassa reunassa. Lumisen kävelytien oikealla puolella puu, jonka lumiset oksat hehkuvat katulampun valossa. Maisema on harmaa, on vielä aamuhämärä.

Lumisadetta, katuvalo, kävelytie.

Yksinäinen puu kävelyreitin oikeassa reunassa, vasemmalla kivimuuri jonka takana lumen ja jään peittämä meri.

Lumisia puita, punertava taivas, aurinko nousee.

Kuvia kulkureittieni varrelta tältä viikolta (maanantaiaamu, keskiviikkoilta, torstaipäivä, perjantaiaamu). Talvinen vuodenaika on päällä, siitä ei pääse mihinkään kun näitä kuvia katsoo. Kauniita lumisia maisemia. Hyvää ystävänpäiväviikonloppua kaikille!

”Menneisyyteen suuntautuva nykyaika” taisi olla termi joka kirjassa esiintyi. Se kuvaa minusta osuvasti sitä, että ainakaan eteenpäin ei Venäjä ole matkalla, tulevaisuus koetaan uhkaavana. Pysyvyys on turvallisempaa. Kuten Šiškinin ”Sota vai rauha”, tämäkin kirja on kiinnostava mutta varsin synkeä.

Harmaan kankaan päällä siniharmaa kirja, jossa rasti kannessa ja rastin sisällä koppalakkipäinen hahmo.

Kirjassaan ”Tulevaisuus. Mihin Venäjä oikein on matkalla” Mihail Šiškin jatkaa aiemmista kirjoistaan tuttua linjaa, johon on helppo uskoa - pessimismi, alakulo ja flegmaattisuus leimaavat venäläistä mielenmaisemaa. Ainoa toivo on kulttuuri, eikä näytä kovin todennäköiseltä että se valtaisi tilaa.📚

Minäkin jonotin tätä kirjastosta aika kauan. Teoksen suosio on ansaittua ja odottaminen palkitaan 👍🏼

Kahvikupin vieressä fuksianpunaisella pöydällä musta kirja, jonka kannessa mustavalkoinen kuva Esa-Pekka Salosesta.

Suna Vuori on kirjoittanut todella mielenkiintoisen kirjan Esa-Pekka Salosesta. Salosen kerronta niin musiikista kuin taiteesta ja elämästä laajemminkin on erinomaisen kiinnostavaa ja Vuori kerii tarinaa auki taidokkaasti. Tätä kirjaa oli ilo lukea. #kirjataivas #musataivas

Avautuva punainen amarylliksen kukinto.

Jaaha, joulu näköjään jatkuu vielä amarylliksen mielestä. Mikä jottei, kyllä helmikuuhunkin upea kukinta sopii. Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!

Todella hyvä leffa 💯

Ymmärrän erinomaisen hyvin.

Olen lukenut tämän lisäksi ”Klara ja aurinko” sekä ”Pitkän päivän ilta”. Niin erilaisia ovat kirjojen tyylilajit, että ihailla pitää kirjailijan monipuolisuutta. Mutta – ei tämä ”Ole luonani aina” omiin kärkilukukokemuksiini nouse, enemmän pidän Pitkän päivän illan tapaisista kertomuksista.

Kirjan ylä- ja alareunassa keltainen palkki jossa lukee Keltainen kirjasto. Kannessa teksti ”Kazuo Ishiguru Ole luonani aina Nobel 2017” ja piirroskuva naisesta ja puustosta.

Luin Kazuo Ishigurun ”Ole luonani aina”. Tarinan juju selkiytyi kovin hitaasti, vaikka alusta alkaen oli viitteitä, että kertomuksen sävy on ennemmin synkeä tai lamaantunut kuin riemukas. Sanoisin tätä dystopiaksi. Kauhean paljon tästä ei voi kirjoittaa ilman että paljastaa juonta turhan varhain. 📚

Aurinko paistaa lumisessa maisemassa puiden lomasta. Taivas on kirkkaansininen.

Hienoja kirkkaita talvipäiviä nyt Espoossa. Kovin kylmiä vaan. Mutta joka päivä sekaan edes hetkeksi 💪🏼

On kyllä oivallinen kirjan nimi, sitä voisi monessa eri merkityksessä tosiaan käyttää.