Kiitos ❤️
Kiitos ❤️
Kiitos tästä sarjasta, ihana joululahja! Koskettavia haastatteluja, tuokiokuvia suojelluista metsistä. 💚#luonto
@timohuhtamaki.bsky.social
"Ihmisten aktiivisuus pelasti vanhan metsän...Moni metsänystävä viestitti huolensa metsän kohtalosta myös Luonnonperintösäätiölle."
Todella hyvä uutinen! @timohuhtamaki.bsky.social
💚🥹
#luonto #hyvätuutiset #hyviäuutisia
Historiallinen hetki: Luonnonperintösäätiö sai suurimman lahjoituksensa koskaan!
Microsoftin tuella suojelemme Etelä-Suomessa yli 300 hehtaaria arvokasta metsää.
Lämpimät kiitokset merkittävästä ja historiallisen suuresta tuesta.
Selvästi alkavat muodostua eräänlaiset ”luonnon itseisarvomarkkinat” 🙂
Iso kiitos koko säätiön puolesta ❤️
Avasimme Ylelle toimintaamme syvähaastatttelun muodossa.
Ilo jakaa tuore artikkeli tänä vuonna 30 vuotta täyttävästä Luonnonperintösäätiöstä.
Laajaan juttuun on yhdistetty säätiön historiaa, nykytilaa ja tulevaisuutta.
yle.fi/a/74-20173768
Tässä kesästä silmännähden nauttivat faaraokoirat Remu ja Maija. Millaisia koiria teillä on? 🐶
Tältä näyttää entinen tienpohja, joka on vuosien varrella ennallistunut metsäksi.
Kyseessä on suojelualueemme Lopella, nimeltään Blue Forest.
Vanha liikennemerkki on jäänyt symbolisesti pystyyn. Otimme sen juurella yhteiskuvan Luonnonperintösäätiön suojelujohtaja Anneli Jussilan kanssa.
Muksuna 90-luvulla katselin Elämän suola -nimistä draamasarjaa, jossa nuorta tarjoilijaa näytteli Reidar Palmgren.
Tätä nykyä teemme yhteistyötä Reidarin istuessa Luonnonperintösäätiön hallituksessa. Tällä viikolla saimme tehdä yhdessä dokumenttielokuvaa Ylöjärven metsissä.
Joku soitti juuri ihmeissään.
Joku taho lähettelee nimelläni ja kuvallani ihmisille WhatsUppissa sijoitusneuvoja ja pyytää siirtämään rahaa.
Huijareita liikkeellä. Kyseessä en ole minä.
Pian työuralla alkaa uusi luku, josta saa huomenna vihdoin kertoa lisää.
Minut tunteville ei ole tarjolla suurta yllätystä, mutta organisaatiota tuskin kukaan heti arvaa.
Luvassa on luontaista jatkumoa sille, mihin olen viime vuosina käyttänyt aikaa, ja mille sydän sykkii.
Tuoreen ilmasto- ja luontobarometrin mukaan suomalaisista 91 % ajattelee, että tuotteet tulisi suunnitella pitkäikäisemmiksi, vaikka ne siksi maksaisivat enemmän.
Lähes jokainen olisi valmis panostamaan laatuun!
Laatu pitäisi paremmin pystyä tunnistamaan jo ostohetkellä.
Yksittäisen kuluttajan valinnoilla on väliä.
Pätkä on editoitu @keskiluokkakapina.bsky.social toimesta ja kuvattu Apatiasta aktivismiin paneelista torstaina.
Kiitos hyvästä keskustelusta Niklas Kaskeala, Eenariina Hämäläinen, Raisa Omaheimo ja juonnosta toimittaja Markku Sipi 🌳
Hyvä kysymys! Linkkaan koko artikkelin, koska laskentatapa ja erittelyt ovat mukana avattuna
www.hs.fi/alueet/art-2...
Helsingin Sanomat uutisoi suomalaisten ylikulutuksesta.
Kotitalouksien kuluttamien tavaroiden ja palveluiden päästöjen osuus hiilijalanjäljestämme on kasvanut koko ajan.
Ostelu selitti vuonna 2000 päästöistämme noin 10 %, on tavaroiden ja palveluiden osuus nyt jo yli neljännes.
Naisten rooli kiertotaloudessa on merkittävä.
Kiertotalouden bisnesideoihin tarttuminen, kestävän kulutuksen palvelun ensikokeilut, kiertotalouden opetusohjelman lanseeraukset tai kiertotalouden liikeideaan sijoittaminen.
Näissä kaikissa naiset ovat yliedustettuina.
Hyvää naistenpäivää! 🌹
Vastaan itse itselleni: kiertotaloushan ei ole vain kierrätystä, vaan koko talousjärjestelmän uudelleenajattelua. Omistamisen sijaan käyttöoikeus, jakamistalous ja modulaarisuus muuttavat pelin. Michelin myymään ajokilometrejä, H&M vuokrattavaa pukeutumista, iPhone päivittyvää puhelinpalvelua.
En tiedä itkeäkö vain nauraa, kun viemme innoissamme kanankoipia Kiinaan ja tuomme yhtä suurella innolla kasvavan määrän pikamuotia ja muuta krääsää takaisin.
Kait sekin on kiertotaloutta, että turha romu kiertää maapallon ympäri.
Kilo- ja tonnitalous me olemme ainakin ajattelumalleissa. Industrialistinen ajatteluperintö näkyy tässä varsin hyvin.
Rakentamisen suuri osuus taloudesta on keskeinen ero, se muodostaa noin 65% koko materiaalin kulutuksesta ja 76% kaikesta jätteestä.
Kovin vähän on uutisoitu sitä, että Suomen talous on yllättävän materiaalipohjainen.
Saamme kilosta irti vain euron verran, kun muu EU saa reilusti yli kaksi euroa.
Kiertotalousvajeinen materiaalitalous lienee huono pitkän ajan strategia Suomen kaltaiselle maalle.
Kun katsomme faktoja silmiin, Suomen resurssituottavuus ei yli 20 vuoden aikana ole juurikaan kasvanut.
Eurostatin mukaan Suomi ei ole kyennyt irtikytkemään talouskasvua materiaalin käytöstä, kuten moni EU-maa.
Kiertotalousastemme on vain 4 % tasoa, kun EU:n keskiarvo on 11 %.
Samaa mieltä. Palvelu- ja materiaalitalouden välinen kuilu on melkoinen
Sanoisin että dynaamisuus pitäisi tullla luontopääoman kustannuksen kautta. Siihen esimerkiksi digitaalinen tuotepassi olisi eräänlainen mahdollinen silta
Tässä tulee mieleen väistämättä se, että tällöin syntyy arbitraasitilanne, jossa köyhän kannattaa treidata tavaraa rikkaammalle 😊
Norja siirtyy askeleen kohti kiertotalousverotusta ja keventää käytetyjen tavaroiden ja korjauksen arvonlisäveroa!
Suomi perässä kevään väliriihessä?
Ja lisäksi käytetyissä tuotteissa se maksetaan usein tuplana
Kyllä vaan! 😊
Hyvin sanottu!