Viikonloppuna Yleltä ilmestyneestä budjettipäällikön haastattelusta 3 pointtia:
1) Mika Niemelää haastatellaan usein kuin kirjanpitäjää. Häneltä ei juuri koskaan kysytä sopeutusten makrotaloudellisista vaikutuksista. Talouspolitiikka ei ole mitään ynnälaskua eikä tämä argumentaatio ole uskottavaa.
”[Niemelä] on valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) suurta keskustelua herättäneen leikkauslistan takana. […]
– Se ei ollut puhtaasti virkalista […] Poliittista haisteluahan se käytännössä oli”
Olisiko Niemelä laatinut ns. poliittisesti haistelevan listan myös vasemmistolaiselle ministerille?
h lähti jo leikkurissa
"Seuraava [hallitus] ei selviä juustohöylällä vaan valtion rooli on mietittävä kokonaan uusiksi, sanoo Mika Niemelä."
Siinäpä se on tiivistettynä. Epärealistisille vaikutusarvioille perustuvat finanssipolitiikan sääntömme johtavat siihen, että joudumme luopumaan pojoismaisesta hyvinvointivaltiosta.
"Lindtman vaatii sopeutustoimia [...] nykyhallitukselta 1,4 miljardin euron edestä jo ensi vuonna.
– On täysin selvää, että kun olemme nyt EU:n alijäämämenettelyssä, se tulee edellyttämään uusia sopeutuksia. Niitä on tehtävä ensi vuodelle arvioituna 1,4 miljardin euron edestä, Lindtman kertoo"
Hyvä, että Yle on tehnyt jutun Suomen joutumisesta EU:n sosiaalisen kehityksen erityistarkkailuun. Asia on jäänyt mediassa vähällä huomiolle. On tunnistettava, että taloudellinen kestävyys edellyttää myös sosiaalista ja ekologista kestävyyttä. #sosiaalinenkestävyys yle.fi/a/74-20211806
Talous & Yhteiskunta -lehdessä julkaistiin tänään minun ja @patriziolaina.bsky.social artikkeli julkisen sektorin nettovelasta. Suomen julkisen velan tasosta saa liian pessimistisen kuvan, jos tarkastelemme vain bruttovelkaa. Nettovelalla mitattuna Suomen julkisen velan taso on yhä vähäinen. 1/x
Nettovelka kehittynyt samoin kuin bruttovelka, mutta on n. 50 %-yksikköä alhaisemmalla tasolla.
"On nurinkurista, että julkisen talouden tarkastelussa otetaan huomioon velka mutta ei varallisuutta."
Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrä on kasvanut vuodesta 2018 lähtien.
Tilastokeskuksen viimeisimmät tiedot koskevat vuotta 2024. On lähes varmaa, että köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrä kasvoi myös viime vuonna.
Talous- ja sosiaalipolitiikka kaipaavat suunnanmuutosta.
Suomen nettovelka ei ole kv-vertailussa yhtä huolestuttavalla tasolla kuin bruttovelka. Koska julkista rahoitusvarallisuutta ei huomioida EU- tai kansallisissa säännöissä, taseen panemista töihin on harkittava, ettei finanssipolitiikka kiristy suhteettomasti.
www.iltalehti.fi/talous/a/4e0...
”Yhä useampi nuori aikuinen on vaarassa ajautua köyhyyteen tai syrjäytyä […]
Riskissä olevien määrä kasvoi 56 000 henkilöllä edellisvuodesta.
Osuus on kasvanut lähes kymmenen prosenttiyksikköä vuodesta 2018. […]
Köyhyyden tai syrjäytymisen riski koski yhteensä 958 000:ta henkilöä vuonna 2024.”
IMF:n vuoden 2024 julkisen talouden sopeuttamista koskevan laajan tutkimuksen tulokset ovat kiinnostavia Suomenkin kannalta. Talouskasvun näkökulmasta pitäisi ennen kaikkea välttää julkisten investointien leikkauksia ja julkisen sektorin irtisanomisia. Näillä on isoin vaikutus tuotantoon. 1/2
Olin @mattiylonen.bsky.social ja Alustojen valta -podcastin vieraana keskustelemassa eurooppalaisesta teollisuus- ja innovaatiopolitiikasta sekä teknologisesta suvereniteetista.
podcasts.apple.com/fi/podcast/t...
”Peräti 40 prosenttia työikäisistä suomalaisista on huolissaan siitä, miltä oma työ näyttää tulevaisuudessa. Vain 16 prosenttia uskoi työnsä muuttuvan tulevaisuudessa parempaan.
Hakanen uskoo, että tässä näkyy Suomen heikko taloudellinen tilanne”
”Ulosottovelallisten yhteismäärä ylitti viime vuoden lopulla ensimmäistä kertaa 600 000 rajan, kertoo oikeusministeriön alainen Ulosottolaitos tiedotteessaan. Velallisia oli ulosoton asiakkaana viime vuoden aikana yhteensä hieman yli 608 000 eli 3,7 prosenttia enemmän kuin toissa vuonna.”
Yleistuen kiristykset heikentävät kotoutumisen turvaa. Työllisyyttä ja kielitaidon vahvistumista ei edistetä tehokkaimmin etuusehtoja kiristämällä. Työ- ja asumisaikavaatimukset sekä korkea kielitaitokynnys lisäävät eriarvoisuutta. Kotoutumiseen on panostettava palveluilla – ei leikkauksilla.
Finanssipoliittinen sopeutus supistaa tuotantoa, nostaa työttömyysastetta ja lisää tuloeroja. Kielteiset vaikutukset ovat voimakkaampia taantuman aikana, minkä vuoksi heikon talouskehityksen jaksot eivät ole sopivia ajankohtia sopeutustoimille.
Näistä tutkimuksista pitäisi Suomessakin ottaa opiksi.
Jos marginaaliveronalennuksen perusteluja uskotaan, tämä on vain positiivinen kehitys, koska johtajat ovat ponnistelleet enemmän. Ai miten niin? Koska he saavat isompaa palkkaa! Tähän kehäpäätelmään on Suomessa uskottu melko kritiikittömästi.
yle.fi/a/74-20213258
Valtiovarainministeriön vaikutusarviointia kehitettävä parlamentaarisen sopimuksen mukaisesti. Ikävä kyllä työryhmässä lähinnä VM:n virkahenkilöitä, joilla tuskin kovin paljon intoa kehittää itse mitään. Jos edistystä ei tapahdu, mitä tapahtuu parlamentaariselle sopimukselle?
vm.fi/-/tyoryhma-s...
Tämän haastattelun tammikuulta 2021 voisi toistaa:
- leikkaukset painottuvat liikaa keskustelussa julkisen talouden tasapainottamisesta
- VM:n arviot ovat liian yksipuolisia
- poliitikkojen on uskallettava käyttää tietoa myös VM:n ulkopuolelta
www.hs.fi/politiikka/a...
Kun taloudellinen aktiivisuus putoaa, verotulot vähenevät, julkisyhteisöjen alijäämä kasvaa ja velkasuhde nousee. Nyt se on jälleen todistettu. Ei vaikuta poliittiseen harkintaan. Lisää leikkauksia ja veronkorotuksia!
#talous #politiikka
Onnea!
”Harakan mukaan valtiovarainministeriöllä on ”kaksoisrooli, jossa se suosittelee sopeutustoimia ja arvioi niiden vaikutukset systemaattisesti yläkanttiin”. […]
Samalla hyväosaisten veronalennusten välittömiä hyötyjä on yliarvioitu […]
Juuso jakaa Harakan näkemyksen.”
Katsomallahan se selviää 😉
Puhuin eilen velkajarrusta Jyväskylän Talvessa. ”Pelastaako vai tuhoaako velkajarru julkisen talouden?” -esitykseni alkaa kohdasta 1:40:20.
Kiitos @irmahirsjarvi.bsky.social ja muut järjestäjät kutsusta hienoon tapahtumaanne!
This new QJE paper concludes that the macroeconomic costs of climate change are far greater than earlier estimates suggested. It finds that a 1°C rise in global temperatures reduces world GDP by over 20%.
Tämä juttu havainnollistaa hyvin, että tietynlaisten taloustieteilijöiden/ekonomistien mielestä talouskurin ei pidä loppua koskaan — ei edes Norjan kaltaisessa kansantaloudessa, jolla ei ole mitään huolta julkisen talouden kanssa.
Laatukilpailukyvyn parantaminen edellyttää julkisia investointeja, erityisesti T&K-panostuksia. Tämä tukisi myös kotimaista tuotantoa ja kysyntää. Itsestään ongelma ei korjaannu. 2/2
Aihetta on käsitelty syvällisemmin tässä tutkimuksessa:
”[Määttäsen mielestä] kotitalouksien kulutuksen vähäisyys ei ole kansantaloudelle mikään pysyvä ongelma. Talous voi kasvaa myös viennin varassa.”
Suomen kaltaisessa maassa kasvu voi perustua vientiin vain, jos vientituotteiden laatukilpailukyky on korkealla tasolla. Tällä hetkellä näin ei ole. 1/2
Velkajarrun myötä talouspolitiikan ohjakset annetaan VM:lle, jonka vaikutusarviot määrittävät jatkossa, millaiset sopeutustoimet ovat hyväksyttäviä.
Luottamusta ei lisää se, että työllisyys ja julkinen talous ovat heikentyneet viime vuosina, vaikka VM:n vaikutusarviot ovat luvanneet päinvastaista.
